"Äsh, menkää helvettiin", huusi hän kääntäen kiukusta vääntyneet kasvonsa minua kohti. Seuraavassa silmänräpäyksessä kannusti hän hevostaan ja ajoi samaa tietä kuin oli tullutkin. Lady Jane katseli hänen jälkeensä, kunnes hän oli pois näkyvistä, ja kun hän kääntyi minua kohti, hämmästyin nähdessäni hänen hymyilevän sen sijaan että olisi rypistänyt otsaansa. Hän ojensi minulle kätensä ja sanoi: "Te olette hyvin ystävällinen, eversti Gerard. Ettekö usko, että olen nyt turvassa?"
"Madame, jos haluatte antaa minulle tuon gentlemannin nimen ja osoitteen, olen laittava, ettei hän enää koskaan vaivaa teitä."
"Pyydän, ei mitään skandaalia."
"Madame, en koskaan unohda itseäni. Voitte olla vakuutettu, etten sellaisissa tilaisuuksissa milloinkaan mainitse naisen nimeä. Se, että tuo gentlemanni käski minun mennä helvettiin, antaa minulle tarpeeksi aihetta haastaa hänet taisteluun."
"Eversti Gerard", sanoi lady Jane vakavana, "teidän täytyy antaa minulle soturin ja gentlemannin kunniasana siitä, ettei tämä asia tule tunnetuksi, ja ettette kerro veljelleni, mitä olette nähnyt. Lupaatteko minulle sen?"
"Kai minun täytynee."
"Luotan teidän sanaanne. Ajakaa nyt kanssani High Combeen, niin selitän teille matkan varrella kaikkityyni."
Hänen tunnustuksensa ensimäiset sanat koskivat minuun kuin sapelin kärki.
"Tuo herra", sanoi hän, "on mieheni."
"Teidän miehenne?"