Tämä oli odottamaton este. Thaddeus Sholto katseli ympärilleen avuttomana.
"Te olette oikein paha, Mc Murdo!" sanoi hän. "Jos menen takaamaan heidät, niin onhan siinä kyllä. Ja tässähän meillä on eräs nuori nainenkin. Hän ei voi seistä maantiellä odottamassa tähän aikaan päivästä."
"Hyvin ikävää," mr Thaddeus, vastasi portinvartija järkähtämättä.
"Mutta ihmiset voivat olla teidän ystäviänne eikä kuitenkaan hänen.
Hän maksaa minulle runsaasti että tekisin velvollisuuteni, ja
velvollisuuteni minä täytänkin. En tunne ketään ystävistänne tuossa."
"Kyllä, Mc Murdo," huusi Sherlock Holmes, iloisesti. "Enpä luule, että olette unohtaneet minut. Ettekö muista tuota harrastajaa, joka taisteli kanssanne kolme kertaa Alisonin huoneustossa neljä vuotta sitte, silloin kuin saitte palkinnon?"
"Eihän se ole mr Sherlock Holmes?" huudahti nyrkkitaistelija. "Hyvänen aika, miten voinkaan erehtyä teidän suhteenne? Jos sen sijaan, että seisotte siinä niin hiljaa ja sävyisästi, olisitte tullut esiin ja antanut minulle tuommoisen ristilyönnin leuan alle, jossa olitte niin taitava, olisin heti tuntenut teidät. Voi mikä vahinko, että olette tuhlannut lahjanne, mr Holmes! Teistä olisi tullut suurta ajan pitkään, jos täydellä todella olisitte antauneet taiteellenne."
"Kuulette, Watson, että jos kaikki muu maailmassa pettää minut, niin on minulle kuitenkin aina yksi tiede avoinna," sanoi Holmes nauraen. "Ja nyt ei ystävämme varmaankaan enää anna meidän seistä täällä kylmässä, vai kuinka?"
"Astukaa sisään, sir, astukaa sisään — sekä te että ystävänne," vastasi Mc Murdo. "En voi sille mitään, mr Thaddeus, mutta minulla on määräykseni. Minun täytyi ensin ottaa selkoa ystävistänne, ennenkuin päästin heidät sisään."
Portilta johti hiekoitettu polku aution puutarhan poikki suurelle, nelikulmaiselle rakennukselle, joka oli kokonaan varjossa, paitsi että kuu valaisi yhtä nurkkaa, joten vinninikkuna välkkyi. Rakennuksen ääretön suuruus yhdessä sen pimeyden ja kuolemanhiljaisuuden kanssa teki kauhean vaikutuksen. Thaddeus Shoitokin näytti olevan huonolla tuulella ja lyhty tärisi ja helisi hänen kädessään.
"En ymmärrä," sanoi hän. "Tässä on joku erehdys tapahtunut. Sanoin juuri selvästi Bartholomeukselle, että tulisimme tänne ja kuitenkin on hänen ikkunansa pimeä. En käsitä, mitä tämä mahtaa merkitä."
"Vartioidaanko taloa aina näin?" kysyi Holmes.