Vähitellen alkoi hän herättää minussa yhä enemmän mielenkiintoa ja uteliaisuuteni oppia tuntemaan hänen ammattinsa, kasvoi. Hänen persoonansa ja ulkonäkönsä olivat sellaiset, että niiden täytyi pistää satunnaisenkin tarkkaajan silmään. Hän oli hiukan yli 6 jalkaa pitkä ja äärettömän laihuutensa tähden näytti hän vielä pitemmältä. Silmät olivat terävät ja läpitunkevat paitsi silloin, kun hän sattui olemaan sellaisessa tylsässä tilassa, josta jo mainitsin; hänen ohut kotkannenänsä antoi hänen kasvoilleen valppaan ja päättäväisen ilmeen. Sormissa oli aina muste- ja kemikaaliotäpliä, vaan hänen kätensä oli kuitenkin erittäin kevyt, jota olin tilaisuudessa näkemään usein, kun hän puuhaili helposti särkyvien kemiallisten koneidensa kanssa.
Lukija pitää minua luultavasti kauhean hätiköivänä ihmisenä, kun tunnustan, miten tämä mies ärsytti uteliaisuuttani ja kuinka usein minä koetin särkeä sen hiljaisuuden, jota hän noudatti, mikäli se koski häntä itseään. Heikko terveyteni kielsi minut menemästä ulos, ellei ilma ollut erikoisen kaunis, eikä minulla ollut keitään ystäviä, jotka olisivat käyneet luonani keskeyttääkseen yksitoikkoisuutta jokapäiväisessä elämässäni. Siitä syystä olin iloinen siitä salaperäisyydestä, joka verhosi huonetoverini, ja käytin paljon aikaa nähdäkseni verhon lävitse.
Hän ei opiskellut lääketiedettä. Hän oli itse, vastaukseksi kysymykseeni myöntänyt Stamfordin käsityksen oikeaksi. Eikä hän myöskään ollut päättänyt mitään opintoja, jotka olisivat oikeuttaneet hänet pääsemään tieteelliseen maailmaan. Kuitenkin harjoitti hän eräänlaisia opintoja ihmeellisellä innolla ja muutamissa kummallisissa asioissa olivat hänen tietonsa niin äärettömän täydelliset, että se ihmetytti. Ei kukaan ihminen tekisi niin paljon työtä hankkiakseen niin tarkkoja tietoja, ellei hänellä ole jotakin määrättyä päämäärää.
Toisissa asioissa taas oli hänen tietämättömyytensä hämmästyttävä. Hänellä ei tuntunut olevan minkäänlaista tietoa nykyajan kirjallisuudesta, filosofiasta ja politiikasta. Kun minä käytän Thomas Carlylen sanoja, kysyi hän perin yksinkertaisen näköisenä, kuka Thomas Carlyle oli ja mitä hän on tehnyt. Hämmästykseni tuli kuitenkin äärimmilleen, kun sain sattumalta tietää ettei hänellä ollut aavistustakaan aurinkokuntamme kokoonpanosta, Copernicuksen laista. Se, että yhdeksännellätoista vuosisadalla vielä löytyi sivistynyt ihminen, joka ei tiennyt, että maa kiertää auringon ympäri, oli niin hämmästyttävä tosiasia että sitä tuskin voi uskoa.
"Te näytätte hämmästyneeltä", sanoi hän hymyillen, kun hän huomasi miten ihmeissäni minä olin. "Nyt, kun olen saanut sen tietooni, koetan unohtaa sen."
"Unohtaa!"
"Minun mielestäni", jatkoi hän, "ovat ihmisen aivot alunpitäen niinkuin tyhjä ullakkokamari, joka hänen itsensä on kalustettava. Houkkio kokoaa kaikenlaista roskaa, jota hän löytää, niin että lopuksi ne tiedot, joista hänellä voisi olla hyötyä, häviävät tai parhaassa tapauksessa sekaantuvat niin toisiin, että hänen on vaikea saada niitä esille tarvittaessa. Taitava käsityöläinen pitää sitävastoin hyvin tarkalla sitä, mitä hän kokoaa aivoihinsa. Hän ei hanki mitään muita työkaluja kuin ne, jotka voivat työssä olla hyödyksi, mutta näitä hänellä onkin suuri varasto ja kaikki täydellisessä järjestyksessä. Se on erehdys, että tällä pienellä huoneella olisi niin venyvät seinät, että niitä voisi venyttää äärettömiin. Olkaa varma siitä, että kerran tulee joka ihmiselle aika, jolloin jokainen uusi tieto työntää yhden vanhan pois tieltään. Sitävarten on suuriarvoista se, ettei hanki itselleen tarpeettomia tietoja, jotka työntävät tieltään hyödylliset."
"Mutta aurinkosysteemi", muistutin minä.
"Mitä hittoa se minuun koskee?" keskeytti hän kärsimättömästi. "Te sanotte, että me kuljemme auringon ympäri! Jos me sensijaan kiertäisimme kuuta, niin ei se tekisi pienintäkään muutosta minuun eikä minun työhöni."
Minä olin aivan kysymäisilläni, mikä hänen työnsä oli, vaan hänen käytöksessään oli jotakin, joka näytti, ettei sellainen kysymys ollut tervetullut. Minä tuumiskelin keskusteluamme ja koetin vetää siitä johtopäätöksiä. Hän ei sanojensa mukaan, halunnut hankkia muita tietoja kuin sellaisia, jotka hänelle olivat hyödyksi ammatissaan. Siis olivat kaikki hänen tietonsa yhteydessä hänen ammattinsa kanssa. Luettelin ajatuksissani kaikki ne erilaiset aineet, jotka hän oli näyttänyt tuntevansa erikoisen hyvin. Otinpa vielä lyijykynän ja kirjoitin ne muistiin. Saatuani kyhäyksen valmiiksi en voinut olla nauramatta sille. Se oli tämän näköinen.