"'Arthur tahtoisi varmaankin meitä puhumaan totta', sanoi tyttö lujana.
"'Taitaa olla parasta, että kerrotte kaikki minulle,' sanoin minä. 'Puolinainen luottamus ei kelpaa. Sitäpaitsi te ette tiedä, kuinka paljon me jo tiedämme.'
"'Edesvastuu lankeaa sinun niskoillesi Alice!' huudahti äiti ja kääntyi minuun. 'Minä kerron kaikki, sir. Älkää luulko, että liikutukseni poikani tähden tulee siitä, että pelkäisin hänen olleen osallisena tässä jutussa. Hän on aivan viaton. Minä pelkään, että hän teidän ja toisten silmissä näyttäisi syylliseltä, mutta se on sentään mahdotonta. Hänen hyvä nimensä, toimensa ja hänen entinen elämänsä kieltävät sen.'
"'Se on parasta, että kerrotte avonaisesti kaikki', vastasin minä. 'Jos teidän poikanne on viaton, niin voitte olla varma, ettei hän joudu kärsimään mitenkään tästä.'
"'Alice, ehkä on parasta, että jätät meidät kahdenkesken', sanoi hän ja tytär vetäytyi pois. 'Minun aikomukseni ei ollut kertoa kaikkea tätä', sanoi hän, 'mutta kun tytärraukkani on pyytänyt, niin täytyy minun tehdä se. Nyt, kun kerran olen päättänyt puhua, en jätä pois mitään.'
"'Se on paras, minkä voitte tehdä', sanoin minä.
"'Mr Drebber on asunut meillä lähes kolme viikkoa. Hän ja hänen sihteerinsä Stangerson olivat matkustelleet mantereella. Minä huomasin nimen 'Köpenhamina' eräässä matkalaukussa, joka osoittaa, että se oli ollut heidän viimeinen olinpaikkansa. Stangerson oli hiljainen, vaatimaton mies, mutta hänen isäntänsä sitävastoin oli — ikävä sanoa — hänen täysi vastakohtansa. Hänen tapansa olivat raa'at ja käytöksensä törkeä. Samana iltana, kun hän saapui, oli hän juovuksissa ja hyvin harvoin sattui hän olemaan selvänä klo 12 jälkeen päivällä. Hänen käytöksensä palvelusväkeä kohtaan oli vapaata ja tuttavallista. Mutta pahin kaikesta oli se, että hän alkoi käyttäytyä samalla tavalla, tytärtäni Alicea kohtaan, ja useamman kuin yhden kerran puheli hän hänelle tavalla, jota tyttäreni onneksi oli liian viaton tajuamaan. Erään kerran otti hän Alicen syliinsä ja syleili häntä — halpamaisuus, josta hänen oma sihteerinsäkin nuhteli häntä.'
"'Mutta minkätähden te kärsitte sellaista?' kysyin minä. 'Minä otaksun, että te voitte sanoa irti vuokralaisenne, milloin vaan haluatte?'
"Mrs Charpentier punastui kuullessaan tämän nenäkkään kysymyksen. 'Toivonpa, että olisin sanonut irti hänet heti, kun hän tuli', sanoi hän. 'Mutta kiusaus oli liian suuri. He maksoivat yhden punnan päivältä kumpikin — 14 puntaa viikossa — ja nyt on kuollut sesonki. Minä olen leski, poikani laivastossa maksaa paljon. Minä en tahtonut menettää tätä tuloa ja toimin omasta mielestäni oikein niin. Se, jota viimeksi mainitsin hänen nenäkkyydestään, oli kuitenkin liikaa ja minä sanoin hänet irti. Juuri sen vuoksi, lähti hän meiltä.'
"'No.'