"Minä arvelin, että äkkinäinen ilmestymiseni tekisi sen että hän menettäisi malttinsa ja sanoisi jotakin erehdyksestä. Harjaaja tarjoutui saattamaan minut hänen huoneeseensa; se oli toisessa kerroksessa ja sinne vei kapea käytävä. Harjaaja näytti minulle oven ja oli juuri menossa alas, kun minä näin jotakin, joka saattoi minut voimaan pahoin huolimatta kahdenkymmenen vuotisesta kokemuksesta. Oven alta tuli esiin pieni verivirta, joka oli juossut yli käytävän ja muodostanut pienen lammikon toisella puolella listan vieressä. Minulta pääsi huudahdus, jonka kuullessaan harjaaja tuli takaisin. Hän oli pyörtymäisillään nähdessään sen. Ovi oli sulettu sisäpuolelta, mutta me painoimme olkapäillämme sen auki. Akkuna oli auki ja sen vieressä makasi yöpuvussa oleva miehen ruumis. Hän oli aivan kuollut ja oli ollutkin jo jonkun aikaa, sillä hänen jäsenensä olivat kylmät ja kankeat. Kun me käänsimme ruumiin niin tunsi harjaaja hänet siksi herraksi, joka oli vuokrannut huoneen nimellä Joseph Stangerson.
"Syynä kuolemaan oli syvä puukonpisto vasemmassa kyljessä, jonka piston oli täytynyt sattua sydämmeen. Ja nyt tulee ihmeellisin kaikesta. Mitä te luulette löytyneen murhatun miehen yläpuolelta?"
Minä tunsin väriseväni ja aavistin jotakin kauheaa jo ennenkuin
Sherlock Holmes vastasi:
"Sana 'Rache' kirjoitettuna verellä."
"Niin, aivan", sanoi Lestrade hämmästyen; ja me olimme vaiti muutamia hetkiä.
Tuntemattoman murhaajan teoissa tuntui olevan jotakin niin järjestelmällistä ja selittämätöntä, että se lisäsi hänen rikoksiensa kamaluutta. Hermoni, jotka olivat tyynet taistelukentällä, pettivät nyt.
"Mies nähtiin", jatkoi Lestrade. "Eräs maitopoika, joka oli matkalla maitomyymälään, kulki sattumalta sitä kujaa myöten, joka lähtee hotellin takapihalta. Hän huomasi, että tikapuut, jotka tavallisesti olivat maassa pitkällään, olivat nostetut erästä avonaista akkunaa vastaan toisessa kerroksessa. Kun hän oli kulkenut sivutse kääntyi hän katsomaan taakseen ja näki erään miehen tulevan alas tikapuita myöten. Hän kiipesi alas niin tyynesti, että poika luuli hänen olevan jonkun nikkarin tai peltisepän, jolla oli ollut työtä hotellissa. Hän ei ajatellut sen enempää asiaa, muuta kuin tuumi vaan, että mies oli merkillisen aikaseen työssä. Hän tuli siihen käsitykseen, että mies oli pitkä, punakka ja puettu pitkään ruskeahtavaan takkiin. Hänen oli täytynyt olla huoneessa jonkun aikaa murhan jälkeen, sillä vesi pesuvadissa oli verensekaista; hän oli pessyt kätensä siinä, ja pyyhkinyt veitsensä lakanaan, jossa myös oli jälet."
Minä katsahdin Holmesiin, kun kuulin tämän kuvauksen murhaajasta.
Sehän oli aivan sama kuin hänen käsityksensä.
Hänen kasvoissaan ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään voitonriemusta eikä tyytyväisyydestä.
"Ettekö löytänyt mitään sellaista huoneesta, joka voisi johtaa murhaajan kiinnisaamiseen?" kysyi hän.