"Ei mitään. Stangerson'illa oli Drebberin kukkaro taskussaan, mutta tämä oli tavallista, sillä hän maksoi kaikki. Siinä oli vähän päälle 80 puntaa eikä mitään oltu varastettu. Mikä näiden murhien syy lieneekin, niin ei se missään tapauksessa ole ryöstämishalu. Murhatun miehen taskuissa ei ollut mitään kirjeitä eikä muita papereita kuin eräs sähkösanoma, joka oli päivätty noin kuukausi takaperin Clevelandissa, ja kuului näin: 'J.H. on Europassa'. Eikä mitään allekirjoitusta."
"Eikö ollut mitään muuta?" kysyi Holmes.
"Ei mitään tärkeätä. Eräs romaani, jota vainaja oli lukenut illalla, makasi sängyn päällä ja hänen piippunsa oli tuolilla vieressä. Pöydällä oli lasi vettä ja akkunalaudalla oli pieni pahvilaatikko, jossa oli pari pilleriä."
Sherlock Holmes hypähti ilosta huudahtaen pystyyn.
"Viimeinen nivel", huudahti hän voitonriemuisena. "Minun ketjuni on valmis."
Molemmat salapoliisit katselivat ihmetellen häneen.
"Nyt minulla on käsissäni kaikki langat, jotka yhdessä muodostavat tämän sekavan vyyhden", sanoi ystäväni varmana. "Tietysti on joitakuita aukkoja, mutta pääasiasta olen varma, siitä hetkestä lähtien, jolloin Drebber eksyi Stangersonista asemalla, siihen asti, kun jälkimäisen ruumis löydettiin, niinkuin olisin nähnyt kaikki omin silmin. Minä näytän teille kokeen siitä. Voisitteko hankkia minulle ne pillerit?"
"Minulla on ne mukanani", sanoi Lestrade ja otti esille pienen rasian. "Minä otin mukaani ne sekä kukkaron ja sähkösanoman säilyttääkseni ne poliisiasemalla. Aivan sattumalta tulin ottaneeksi nämä pillerit, sillä minun täytyy myöntää, etten pane mitään arvoa niille."
"Antakaa tänne ne", sanoi Holmes. "Kuulkaahan, tohtori", kääntyen minuun, "ovatko nämä tavallisia pillereitä?"
Sitä ne eivät varmaankaan olleet. Ne olivat pieniä, harmaita, pyöreitä ja milt'ei läpikuultavia. "Niiden keveyden ja läpikuultavuuden tähden otaksuu niiden helposti liukenevan veteen", huomautin minä.