Lähempi tutustuminen siihen järjestelmään, joka sai aikaan sellaiset tulokset, oli omiaan vielä lisäämään pelkoa. Kukaan ei tiennyt kuka kuului julmaan seuraan. Niiden nimet, jotka uskonnon nimessä suorittivat nämä verityöt, pidettiin tarkasti salassa. Ehkä se ystäväkin, jolle te mainitsitte epäluuloistanne, oli yksi niistä, jotka tulisivat yön pimeydessä tulella ja miekalla suorittamaan hirveätä kostotyötä. Siten pelkäsi jokainen naapuriaan eikä kukaan uskaltanut puhua asioista, joita kantoi sydämessään.
Eräänä aamuna kun John Ferrier aikoi lähteä nisuvainioilleen, kuuli hän puutarhan portin aukeavan ja katsoessaan ulos akkunasta, näki hän paksun, vaaleaverisen keski-ikäisen miehen tulevan polkua myöten. Hänen sydämensä vavahti, sillä tulija oli Brigham Young itse. Peloissaan — sillä hän tiesi, ettei tämä käynti merkinnyt hyvää — kiirehti Ferrier portille tervehtimään mormoonien päämiestä. Tämä vastasi kylmästi hänen tervehdykseensä ja seurasi vakavana häntä sisälle vierashuoneeseen.
"Veli Ferrier", sanoi hän istuutuen ja katsoen terävästi tätä, "todelliset uskovaiset ovat olleet sinun hyviä ystäviäsi. Me korjasimme sinut, kun olit nälkään kuolemaisillasi erämaassa, me jaoimme leipämme sinun kanssasi ja veimme sinut tähän laaksoon ja annoimme sinulle maata ja sallimme sinun koota rikkauksia suojeluksemme alla. Eikö ole niin?"
"Niin on", vastasi John Ferrier.
"Kiitokseksi siitä olemme vaatineet ainoastaan yhden ehdon ja se oli, että sinun piti kääntyä oikeaan uskoon ja seurata kaikessa sen määräyksiä. Sen sinä lupasit tehdä, ja sen, jos se, mitä kerrotaan, on totta, olet sinä jättänyt tekemättä."
"Ja miten minä olen laiminlyönyt sen?" kysyi Ferrier ja ojensi kätensä moittivasti. "Enkö ole auttanut yhteistä rahastoa? Enkö ole aina käynyt temppelissä? Enkö ole — —?"
"Missä sinun vaimosi ovat?" sanoi Young ja katsahti ympärilleen.
"Käske heidän tulla sisälle, että voin tervehtiä heitä."
"On kyllä tosi, etten ole naimisissa", vastasi hän. "Mutta täällä on vähän naisia ja on ollut toisia, joilla oli suuremmat edellytykset kuin minulla. Minä en ollut yksin kun tyttäreni oli luonani."
"Juuri tästä tyttärestä haluan puhua", jatkoi mormooni. "Hän on kukoistanut ja hänestä on tullut Utah'in kukka ja hän on saanut armon monen korkean henkilön silmissä."
John Ferrier huokasi hiljaa.