"Te saatte kärsiä tästä!" huudahti Stangerson ollen vihasta pois suunniltaan. "Te olette uskaltanut uhmata profeettaa ja neljänmiehen neuvostoa. Sitä saatte katua elämänne loppuun asti."
"Herran käsi putoaa raskaasti teidän päällenne", huusi Drebber. "Hän nousee ylös ja tappaa teidät."
"Kyllä minä tapan", huudahti Ferrier vimmoissaan ja olisi käynyt hakemassa kivääriä, ellei Lucy olisi ottanut häntä käsivarresta ja estänyt häntä. Ennenkuin hän ehti riuhtaista itsensä irti, kuului hevosten astunta, joka osoitti niiden jo olevan kaukana.
"Sellaisia kirottuja lurjuksia", huusi hän ja pyyhki hikeä otsaltaan. "Mieluummin näkisin sinut kuolleena tyttöseni, kuin naimisissa tuommoisen kanssa."
"Minä myös", sanoi tyttö voimakkaasti. "Mutta Jefferson tulee pian tänne."
"Niin. Ei voi kestää kauvaa ennenkuin hän tulee. Kuta pikemmin sitä parempi, sillä me emme voi tietää, mihin he nyt ryhtyvät."
Oli todellakin aika, että joku tulisi auttamaan vanhusta ja hänen tytärtään. Koko uutisasutuksen historia ei tiennyt kertoa ainoatakaan näin karkean tottelemattomuuden tapausta. Kun pienet rikokset rangaistiin niin ankarasti, niin minkälainen tulisi silloin tällaisen pääkapinallisen kohtalo olemaan. Toisia yhtä tunnettuja ja yhtä rikkaita oli kadonnut, ja heidän omaisuutensa otettu kirkolle. Ferrier tiesi etteivät hänen rikkautensa ja asemansa voineet hyödyttää häntä vähäistäkään. Hän oli rohkea mies, mutta hän vapisi ajatellessaan sitä epävarmaa, hämärää vaaraa, joka uhkasi häntä. Hän ei pelännyt mitään näkyvää vaaraa, mutta epätietoisuus vaivasi häntä. Hän ei kuitenkaan näyttänyt pelkoaan tyttärelleen, vaan koetti lyödä kaikki leikiksi, mutta tytär huomasi hyvin rakkauden terävillä silmillä, että isä oli rauhaton.
Hän odotti saavansa jonkun sanan tahi nuhtelun Young'ilta käytöksestään, eikä hän erehtynytkään, vaikka se saapui merkillisellä tavalla. Kun hän heräsi seuraavana aamuna löysi hän ihmeekseen pienen paperilipun, joka oli nuppineulalla kiinnitetty peitteeseen juuri rinnan kohdalle. Sille oli kirjoitettu suurilla kirjaimilla:
"29 päivää on teillä jälellä, jos ette silloin —."
Ajatusviiva oli pelottavampi kuin mikään uhkaus olisi ollut. John Ferrier ihmetteli suuresti, miten tämä varoitus oli voinut tulla hänen huoneeseensa, sillä palvelusväki nukkui toisessa rakennuksessa ja kaikki ovet ja akkunat olivat olleet hyvin lukitut. Hän rutisti paperin eikä puhunut mitään tyttärelleen, mutta tapaus vaikutti masentavasti häneen. Ne 29 päivää olivat selvästi se mitä oli jälellä Young'in lupaamasta kuukaudesta. Mitä hyödytti voima ja rohkeus semmoista vihollista vastaan, jolla oli näin salaperäinen voima? Sama käsi, joka oli kiinnittänyt paperin peitteeseen olisi voinut työntää tikarin hänen sydämeensä eikä hän olisi edes tiennyt kuka hänet oli tappanut.