"Sepä oli hyvä. Minulla on aina kemikalioita kotona ja teen toisinaan kokeita. Onko se mielestänne epämiellyttävää?"
"Ei mitenkään."
"Antakaahan kun tuumin — mitä muita huonoja tapoja minulla on! Toisinaan olen huonolla tuulella enkä avaa suutani moneen päivään. Ei teidän silti pidä luulla, että olisin vihoissani. Antakaa vain minun olla rauhassa, niin se menee pian ohi. Mitä teillä on tunnustettavaa? Jos kaksi henkilöä aikovat asua yhdessä, niin on parasta, että he ensin oppivat tuntemaan toistensa huonot puolet."
Minä nauroin hänen ristikuulustelulleen ja sanoin: "Minulla on verikoiran penikka enkä pidä hälinästä hermojeni tähden, ja sitten nousen ylös kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla ajoilla ja olen hirveän laiska. Kun voin hyvin niin on minulla vielä joukko muita huonoja tapoja, vaan mainitsemani ovat pääasiallisimmat nykyhetkellä."
"Pidättekö viulunsoittoa hälinänä?" kysyi hän arasti.
"Se riippuu soittajasta", vastasin minä. "Hyvä viulunsoitto on
Jumalallista — vaan huonosti…"
"Se oli hyvä", huudahti hän nauraen iloisesti. "Minä ehdotan että me pidämme asian päätettynä s.t.s. jos te hyväksytte huoneet."
"Milloin tarkastamme ne?"
"Tulkaa tänne huomenna klo 12, niin voimme mennä sinne ja järjestää kaikki", sanoi hän.
"Hyvä — tarkalleen klo 12", sanoin minä lyöden kättä.