— Mutta, Holmes, miehen luonteelle on myös jotain arvoa annettava. Miksi hän olisi juossut tytön luota keskellä katua mennessään tekemään rikoksensa?
— Niinpä niin, se kyllä on seikka, joka puhuu vastaan.
— Asian ilmaiseminen käy tytölle vaikeaksi.
Herra Sidney Johnson, vanhin konttorivaltuutettu, otti meidät vastaan sillä kohteliaisuudella, jonka ystäväni nimikortti aina saa aikaan. Hän oli laiha mies, keski-ikäinen, nenällään silmälasit. Hänen kätensä vapisivat paperien katoamisesta johtuneesta mielenliikutuksesta.
— Tämä on kauheata, herra Holmes, kerrassaan kauheata! Oletteko kuullut, että päällikkö on kuollut?
— Tulemme juuri hänen luotaan.
— Konttorissa on kaikki ylösalasin. Päällikkö kuollut, Cadogan West kuollut, paperit varastetut. Herra jumala, sitä on kauheata ajatella! Että West saattoikin tehdä moisen työn!
— Onko sitten niin varmaa, että hän on rikoksellinen?
— En voi muutakaan ymmärtää. Ja kuitenkin luotin minä häneen yhtä paljon kuin itseeni.
— Milloin suljettiin konttori maanantaina?