— Hän virkkoi, että tuollaisissa asioissa luonne höltyy ja että petturin on helppo anastaa nuo piirustukset.
— Milloin hän sen sanoi?
— Aivan äskettäin.
— Kertokaa minulle, mitä tapahtui viimeisenä iltana.
— Olimme aikoneet mennä teatteriin. Päivä oli sumuinen. Lähdimme ja ajoimme konttorin ohi. Äkkiä hän katosi.
— Sanomatta mitään?
— Jotain hän huusi. Minä odotin häntä, mutta hän ei palannut. Seuraavana aamuna saimme tiedon konttorista. Niin, kello yhdentoista ajoissa kuulimme tuon kamalan uutisen. Voi, herra Holmes, jospa voisitte pelastaa hänen kunniansa! Se merkitsisi paljon!
Holmes pudisti päätään.
— Tule, Watson, sanoi hän, menkäämme konttoriin, missä paperit olivat.
— Tuon nuoren miehen avioliitto on syynä hänen tekoonsa, virkkoi Holmes ajaessamme pois. Hän ajatteli tietystikin rahoja. Tuuma oli kypsynyt hänessä senjälkeen kun hänelle oli puhuttu asiasta. Hän on voinut tehdä tuon tytön kanssarikolliseksi kertomalla hänelle suunnitelmistaan. Ush, se on likainen juttu!