II.
— Miksi et ratkaise arvotusta itse, Mycroft? Sinä olet siihen yhtä kelvokas kuin minäkin.
— Voi olla mahdollista, Sherlock. Mutta on joukko seikkoja, joista minun on saatava selvä. Kun olen päässyt niiden perille, voin tässä nojatuolissa istuen antaa sinulle selvityksen asiasta. Mutta juosta sinne ja tänne, pitää ristikuulusteluja rautatiehenkilöiden kanssa ja vatsallaan leväten tutkia suurennuslasilla — ne eivät kuulu minun tehtäviini. Ei, sinä olet siinä mies paikallaan. Jos sinulla on halua nähdä nimesi ensi komennuslistalla, niin —
Ystäväni hymyili ja pudisti päätään. — Toimin vain työn itsensä vuoksi. Asialla on erinäisiä mieltäkiinnittäviä puolia ja minulle on ilo koettaa saada selvä niistä. Ole hyvä ja kerro vielä joitakin asian yhteydessä olevia seikkoja.
— Olen merkinnyt ne tälle paperille, samoin kuin myöskin muutamia osotteita, joista sinulla voi olla hyötyä. Hän, jolla tällä hetkellä on suurin edesvastuu noista papereista, on merikonsuli, kunnioitettu sir James Walters, jonka arvonimet täyttävät kaksi sivua valtiokalenterissa. Hän on harmaantunut virassaan, hän on kunnioitusta nauttiva mies, on tervetullut kaikissa ylhäisemmissä perheissä, sekä ennen kaikkea henkilö, jonka isänmaanrakkautta ei kenkään voi epäillä. Hän on toinen niistä kahdesta, joilla on avaimet tuohon kaappiin. Voin muuten lisätä, että paperit aivan varmaan olivat kaapissa konttoriaikana maanantaina, ja että sir James matkusti Lontooseen noin kello 3 ja vei avaimet mukanaan.
— Voidaanko se todistaa?
— Voidaan. Hänen veljensä, eversti Valentin Walters voi todistaa, että hän lähti Woolwichistä mainitulla kellonlyönnillä, ja amiraali Sinclair taas voi todistaa sen, että hän saapui Lontooseen. Siinä kaikki, mitä sir Jamesilla on tekemistä mainitun asian kanssa.
— Kuka on tuo toinen, jolla on avaimet?
— Vanhin konttorivaltuutettu Sidney Johnson. Hän on neljännelläkymmenellä oleva mies, nainut ja viiden lapsen isä. Hän on merkillinen persoona, mutta saa päälliköltään erinomaisia lausuntoja. Hän ei ole ollenkaan virkaveljensä tapainen, mutta ankara mies ahertamaan. Niinkuin hän itse on sanonut — ja sen voi hänen vaimonsa todistaa — hän oli kotona koko maanantai-illan, ja hänen avaimensa eivät olleet silmänräpäystäkään poissa kellonperistä, joihin ne olivat kiinnitetyt.
— Kerropa minulle Cadogan Westista?