JUSSI. Koska sinä olet tullut?
ANTTI. Johan minä olen tässä istunut vähän aikaa.
(Istuu entiselle paikalleen.)
JUSSI. Ja aivan yksin. Eikö kukaan ole vielä tullut sua katsomahan?
ANTTI. Onhan täällä ollut Kaisa.
JUSSI. Niin. Kyllähän Kaisa on rehti puhekumppani. Mutta kun tavallisiakin vankeja kuljetahan kyläkunnittain katsomassa, niin pitäisi mun mielestäni olla nyt jo tupa täynnä väkeä, kun sua tuotihin, joka herrojen "hyvyyden" tähden kahleita kannat. Missä Maijakin on? Ja oletko saanut mitään suuhusi?
ANTTI. Eihän tässä vielä —
JUSSI. Kaisa! Laittakaa te vähän ruokaa tuonne edustupahan. On kai siellä viinaakin, jotta Antti saa ruokaryypyn (Antille.) Minä, näet, en viinaa enää maista ollenkaan. Kirjoitin nimeni sellaisehen paperihin, jossa lupasin olla viinaa juomatta.
ANTTI. Mikä se sellainen paperi oli?
JUSSI. Lukkari mulle sen näytti. Siihen saivat kirjoittaa nimensä kaikki ne, jotka suostuvat raittiutehen.