KAAPPO. Joutuuhan ne työt, kun Jussin kanssa matkassa ollahan. Ja tänäpäivänä se vielä kiiruhti kotia, kun tiesi Antin tulevan.
JUSSI (Tulee ulko-ovesta kantaen sylissään Maijaa, joka sätkyttelee vastaan.) Mitä siinä sätkyttelet. Mielesi kumminkin tekee.
(Laskee Maijan lattialle.)
MAIJA (Työkkää Jussia naurahtaen.) Sinä olet aina sellainen karhu.
Olisinhan minä kantamattakin tullut (Kääntyy Anttiin päin ja joutuu
hämilleen. Antaa Antille kätensä ja sanoo tuskin kuuluvasti.) Päivää
Antti.
ANTTI (Nousee. Myös hiljaa.) Päivää!
(Jää vähän hämilleen. — Istuutuu entiselle paikalleen.)
MAIJA (Menee pöydän viereen istumaan.)
JUSSI (Katsoo ihmetellen vuoroin toista, vuoroin toista.)
No mitä nyt? Ketä te ujostelette, kun tuskin päivää saatte sanotuksi. Tietäväthän kaikki sen, että (Maijalle) sinä olet ottanut Antilta kihlat (Vähän ajan kuluttua naurahtaen.) No mennähän me pois, jotta saatte rauhassa jutella. — Kaappo! Mene sinä laittamahan hevoselle silppua, Kaisa laittaa vähän ruokaa meille edustupahan. Ja minä menen — ikkunan takaa kurkistamahan. En sentään. Olkaa rauhassa.
MAIJA (Hätäytyneenä.) Kyllä minä ruokaa laitan.