KAISA. Missä ne tappelivat?
KAAPPO. Tuossa raitilla.
SALTTU (Tulee vasemmanpuolisesta portista, surkean näköisenä, revittynä ja naarmittuna.)
KAISA (Menee Salttua vastaan.) Voi Salttu kulta. Tule tänne, että minä saan nähdä, oletko saanut haavoja. Voi, voi! Tuossakin on naarmu ja tuossa ruplan kokoinen paljas paikka, josta kaikki tukka on lähtenyt, ja tuossa kuhmu. Jussi! Annatko sinä vähän viinaa, jotta minä saan sillä hautoa. Ja tarvitseehan Salttu pari ryyppyä sisällensäkin. Voi, voi! Mekkokin on rikki ja koko mies kuin rapakossa uitettu. Salttu parka! (Puhdistaa ja suoristelee mekkoa. Pelästyy.) Mi-mitä? Jumalauta! Paitakin on revitty (Työkkää Salttua. Kiukkuisesti.) Paita revitty! Senkötähden minä sen työllä ja vaivalla olen laittanut, että sinä sen revityttäisit.
SALTTU (Ärtyisenä.) Älä nyt siinä räkytä!
KAISA (Iloisesti hämmästyen.) Mitä?
SALTTU. Minä vain sanon, ettei sun tarvitse pitää mua kuin pikkupoikaa ja kuranssata, niin että koko kylä nauraa.
KAISA. Mitä sinä oikein tarkoitat?
SALTTU. Sitä, mitä sanonkin. Laita itsesi heti siitä tupahan ja etsi vähän voitehia. Keitä tervaa, viinaa ja suoloja sekaisin.
KAISA (Menee tupaan. — Iloisesti.) Tämä ei ole oikeaa. Sakustahan on tullut oikein hirmu.