5:s kohtaus.
Jussi ja Salttu (Kohtauksen aikana tulee kummaltakin puolen näyttämöä nuorta kansaa, niiden joukossa kaksi viulun- ja yksi klarinetin soittaja. Menevät kaikki tupaan.)
JUSSI (Tulee Saltun luo etualalle.) Mikä Sakunkin sai tappelemahan.
Vanha mies. Parempihan olisi elää sovinnossa.
SALTTU (Kiihkeästi, mutta ei pontevasti.) Helppo sun on niin sanoa. Sinä olet rikas ja väkevä. Sun päällesi ei kukaan katso virnistellen. Toista on mun. — Mutta minä en enää viitsi olla naurun alaisena ja kärsiä kaikkea. Minä olen jo väsynyt sellaisehen sovintohon. Mieluummin tappelen ja otan selkähäni.
JUSSI. Mutta eikö sittenkin olisi parempi hillitä itsensä ja elää ystävyydessä ihmisten kanssa.
SALTTU. Ystävät! — Sinä, Jussi, joka olet nuori, voit vielä puhua niistä. Ystävät juuri ovat mun opettanehet vihaamahan. Niin kauan, kuin mussa oli mehua, imivät ne mahlaani. Niin kauan, kun olin rikas —. Mutta mitäpä siitä. — Ihmiset ovat kuin sudet. Kun tiukka tulee, syövät ne toinen toisiansa, kunnes ainoastansa yksi, voimakkahin, on jälellä.
JUSSI. Mutta Salttu! Minä en tunne Salttua enää.
SALTTU. Nyt vasta Saltun näetkin ensi kertaa. Minä olen kauan jaksanut koota itseheni kaiken sen sapen, jonka olisin tahtonut muihin ajaa. Mutta nyt ei enää mahdu.
JUSSI. Tuo tappeluko Saltun sai noin suunniltansa?
SALTTU. Se vain pani pohjasakan käymähän.