LIISA (Pienen vaitiolon jälkeen.) Jussi. Kylläkai sinä olet hirveän väkevä.
JUSSI (Kääntyy Liisaan. — Naurahtaen.) Minäkö? Kuinka niin?
LIISA (Vähän hämillään.) Muuten vain. Minä vain arvelin niin.
JUSSI (Nauraen.) Tahdotko tulla sormikoukkua vetämähän.
LIISA. Sun kanssasi? En tule. Mutta koetapas, jaksatko nostaa tuon kiven.
JUSSI. En viitsi ruveta ruokalevokseni kiviä vääntelemähän. Mutta jos tahdot, niin sellaisen varpusen kuin sinä voin kyllä lennättää ilmahan lepohetkelläkin.
LIISA. Enpä tule heiteltäväksesi. Ja kiinni et saa. Sinä olet tullut kömpelöksi. Et sinä enää piisaisi mulle juoksemahan. Kaikki väkevät miehet ovat kömpelöitä. Ne kävelevät noin — noin —
(Matkii karhun käyntiä. Menee Jussin luo.)
JUSSI. Kyllä minä juostakin osaan. Ja saan sun kiinni, jos tahdon.
LIISA. Ei karhu saa varpusta kiinni. Eeei —