JUSSI. Kyllä minä tuon.
(Menee tupaan.)
(Soitto kuuluu vähän kovemmin.)
MAIJA (Yksin. Istuutuu kaivon kannelle. — Päättäväisenä.) Se ei ole Jumalan tahto, että Antti joutuu linnahan ja Siperiahan. Minä pelastan Antin. — Antin täytyy täältä pois. Mutta minä menen Antin luokse. — Siellä Anttikin ottaa kutsumuksen vastahan. Siellä elämme me kahden, tuemme toinen toistamme oikealla tiellä ja minultakin loppuu kiusaukset ja ristiriita.
9:s kohtaus.
Maija, Jussi ja Antti.
JUSSI ja ANTTI (Tulevat.)
JUSSI. Maija. Täällä on Antti. Minä menen pois, jotta saatte rauhassa puhella.
(Menee, takaisin.)
(Soitto hiljenee.)
MAIJA (Menee innokkaana Antin luo, ottaa häntä kädestä ja tuo hänet kaivon kannelle viereensä istumaan.) Antti. Tule tänne. Mulla on vähän sulle sanottavaa (Katsoo Anttiin.) Mutta Antti kulta. Älä ole noin synkän näköinen. Vai oletko mulle vihainen? Hyvä Antti. Mun täytyi puhua eilen. Minä olisin soimannut itseäni jälestä päin, ellen puhunut. Älä ole siitä enää vihainen.
ANTTI (Surumielisenä.) Enhän minä sulle vihainen ole, Maija. Kuinka minä voisin sulle suuttua. Sinä olet niin hyvä, etkä muuta tahdo kuin oikeutta.