MAIJA (Katsoo Liisaan tutkivasti.) Mutta Liisa! Mikä sua vaivaa? Sinähän olet niin merkillisen näköinen: posket punottavat ja silmät säteilevät.
LIISA (On painanut päänsä alas, mutta nostaa nyt ylös.) Ovatko mun silmäni kirkkahat? Sunkin mielestäsi? Niinkö?
MAIJA. Kyllä ne ovat. Kuinka niin?
LIISA (Hyökkää syleilemään Maijaa.) Maija!
MAIJA. Mitä sinä tarkoitat?
LIISA (Päästää Maijan irti.) En mitään. Minä vain tahtoisin että sinä vähän tykkäisit musta.
MAIJA (Arvaa asian. — Nousee.) Oletteko te, Jussi ja sinä — —?
LIISA (Nousee.) Niin, Maija. Sallisitko sinä Jussin mulle?
MAIJA (Sydämellisesti.) Mun puolestani saat kyllä. Minä uskon, että te sovittekin toisillenne.
LIISA. Maija. Sinä olet niin hyvä! (Syleilee.) Minä rutistan sun
(Katsahtaa Maijaan, pelästyy ja laskee Maijan irti.) Teinkö minä pahaa?
Koskiko suhun?