Mutta — sellaiseksihan muodostuu elämä monelle nykyajan ihmiselle muuallakin. Suuressa kaupungissa voi ihminen tuntea itsensä vielä yksinäisemmäksi kuin erämaassa. Näiden »erämaan matkaajien» puoleen tahtoisin siis tällä kokoelmallani kääntyä. Tahtoisin sanoa jotenkin tähän tapaan: »Älkäämme hätäilkö! Ehkäpä tämän synkän metsän läpi sittenkin johtaa jokin tie ja mekin pääsemme — vaikka ehkä yksinäisiä polkuja kulkien — sille portille, joka vie elämään.»
Jos siis tämä kokoelma voi jotakin yksinäistä, tuskassa ja pimeässä kamppailevaa lohduttaa, on sen tarkoitus saavutettu.
Tekijä.
JUMALAN VALTAKUNTA.
1. Adventtisunnuntai. — Jes. 25, 6—10.
Vanha kirkkovuosi on loppunut; me seisomme uuden kynnyksellä. Me suuntaamme katseemme tulevaisuuteen: mitä on tämä uusi kirkkovuosi tuova tullessaan?
On niin somaa nähdä, että päivän evankeliumikin viittaa tulevaisuuteen — siihen aikaan, jolloin Jumalan valtakunta ilmestyy täydessä kirkkaudessaan.
Milloin se tapahtuu?
Toiset sanovat sen jo tavallaan tapahtuneen tahi että se tapahtuu parhaillaan; toiset taas ovat sitä mieltä, että se tapahtuu tulevaisuudessa.
Emme rupea väittelemään tästä; olemme yksinkertaisesti sitä mieltä, että se tapahtuu tulevaisuudessa. Pääasia on vain, että Jumalan valtakunta kerran ilmestyy täydellisenä. Ja silloin toteutuu se, mistä tekstin sanat puhuvat.