Nyt tulemme tutulle maaperälle. Kärsimykset — niistähän sinäkin jotakin tiedät. Ne eivät ole sinulle mikään »tuntematon seutu». Sillä niitähän tarjoaa tämä elämä kyllin runsaasti jokaiselle ihmislapselle.
Tuossa on eräs, joka jo syntymässä on saanut arat hermot. Hänen elämänsä on kuin kävelemistä pienten pistävien piikkien päällä. Elämä tuntuu hänestä monesti vallan hirvittävältä. Aamulla herätessään hänellä on se tunne, että olisi tuhat kertaa onnellisempaa olla kuollut. Hän on kuin eräässä kreikkalaisessa sadussa esiintyvä mies, joka on kytketty kallioon ja jonka maksaa kotka nokkii. Sellaisilta tuntuvat joskus arkahermoisen ihmisen kärsimykset. On, kuin olisi sielu alastonna, alttiina kaikille elämän pistäville okaille. Totisesti: sellaisen ihmisen sydän on rikkirevitty ja raadeltu.
Kuka voi luetella kaikki ihmiskunnan vaivat! Tämä maailmahan tekee toisinaan sen vaikutuksen, kuin olisi se suuri sairashuone, jossa ihmiset vaikeroivat tuskissaan. Mitä kuolettavaa toivottomuutta mahtaakaan sisältyä esim. sellaisen ihmisen elämään, joka on vuosikymmeniksi kahlehdittu tautivuoteeseen. Sen tietää ainoastaan se, joka on sitä kokenut. Entä kaikki sodan ruhjomat ja raatelemat, nuo monilukuiset invaliidijoukot, jotka matavat suurkaupunkien katuja sotaa käyneissä maissa ja koettavat elättää itseään mikä milläkin. Tuntuu siltä, kuin olisivat sielun kärsimykset sittenkin suuremmat kuin ruumiin. Ja niin varmaan onkin.
Voimme lyhyesti sanoa: kärsivien huokaukset täyttävät maailman kuin sumu syksyisen suon.
Nyt ehkä ymmärrämme paremmin, kuinka onnellinen on se ihminen, joka voi psalmin kirjoittajan lailla sanoa: »Vaikka vielä ruumiini ja sieluni vaipuisi, olet sinä, Jumala, kuitenkin aina sydämeni turva ja minun osani.»
Voiko sellainen olla mahdollista? Eikö tämä ole vain runollista haltioitumista, jonka vallassa kirjoittaja on unohtanut elämän kovan todellisuuden?
Kyllä. Näiden sanojen kirjoittaja on varmasti ollut runoilija Jumalan armosta, mutta sittenkään hän ei ole liioitellut. Hän on vain pukenut kauniiseen muotoon oman sydämensä kokemukset. Tämä on elävää todellisuutta. Ja sellaista se on jokaiselle, joka kerrankin on oikein kokenut Jumalan läsnäoloa.
Mikä onni, että heikko ihmislapsi voi jo tässä maailmassa kokea jotakin tällaista, päästä omistamaan tällaisen häviämättömän omaisuuden! Silloinhan menettävät merkityksensä tämän elämän vaivat. Ne muuttuvat niin äärettömän pieniksi. Ne ovat kokonaan toisarvoisia. Totisesti: jos tämä on totta — ja monen ihmisen syvin kokemus todistaa, että tämä on totta — niin silloinhan kannattaa taistella tämän omaisuuden puolesta, kannattaa enemmän kuin mikään muu tässä maailmassa.
Sillä silloinhan voi joka aamu ja ilta sanoa sielulleen: »Sieluni, sinun onnesi on siinä, että Jumala on sinua läsnä.» Amen.