Poikasena lukiessani Robinson Crusoeta ihmettelin, miksi espanjalainen, jonka Robinson pelasti villien käsistä, tämän tiedusteluun, mitä kansallisuutta hän oli, vastasi latinankielellä: kristitty. Ajattelin, miksi hän ei voinut sanoa kotimaansa nimeä. Mutta — sitten jälkeenpäin minulle kirkastui, että jos espanjalainen olisi sanonut kotimaansa nimen, se ehkä ei olisi häntä niinkään auttanut. Sen vuoksi hän sanoi olevansa kristitty, ettei mitään väärinkäsitystä voisi syntyä. Sillä eihän hän tiennyt minkä maan miehiä hänen pelastajansa oli. Sen vuoksi hän vetosi korkeampaan kansalaisuuteen kuin tämä maallinen.

Tämän päivän tekstissä Johannes huomauttaa eräästä seikasta, jonka Vapahtajan kuolema on aiheuttanut. Hän on tahtonut sen kautta »koota yhdeksi hajalla asuvat Jumalan lapset», — siis tehdä rististä kaikkia kansoja yhdistävän tunnusmerkin.

Onko Vapahtajan toive täyttynyt?

On ja ei.

Toisin sanoen: on aloja, joilla eri maiden kristityt kohtaavat toisensa veljinä, antamatta kansallisuusrajojen eroittaa heitä. Mutta on toisia aloja, joilla ei yhteisymmärrystä synny, vaikka kaikki kunnioittavat ristiä.

Edelliseen ryhmään kuuluu esim. N.M.K.Y. ja N.N.K.Y., nuorten miesten ja naisten kristillinen yhdistys. Se on kansainvälinen liike, jonka tarkoituksena on koota kaikkien maitten nuoret miehet ja naiset ristin ympärille toteuttamaan Vapahtajan aatetta, rakkauden käskyä, josta hän ylimmäispapillisessa rukouksessaan puhuu.

Ne ovat suuria ja valtavia liikkeitä ja meillä kaikilla, jotka tahdomme olla Jumalan ystäviä, on täysi syy kiinnittää niihin mitä vakavinta huomiota. Niissä on jo osaltaan toteutunut Vapahtajan sana »Että he kaikki yhtä olisivat.»

Meihin tekee valtavan vaikutuksen kuullessamme, että jossakin N.M.K.Y:n maailmankonferenssissa on kahdellakymmenelläviidellä kielellä veisattu Lutherin mahtava taisteluvirsi: »Jumala ompi linnamme.» Me näemme siinä ristin voiman, joka kerran on oleva tunnustettu kaikessa maailmassa, ja tekevä maailman kansat veljiksi keskenään.

Niin — on oleva, mutta ei vielä ole. Se on surullista. Vielä eivät maailman kansat kohtaa veljinä toisiaan kaikilla elämän aloilla. Vielä on olemassa sotia ja taisteluita. Parastaikaa riehuu maailmassa suuri sota ja kaikki sotaakäyvät valtiot ovat kristityitä — niin, melkein kaikki.

Kuinka se on ymmärrettävä?