Hän puhuu opetuslapsena olemisen vaarasta ja ihanuudesta.
On vaarallista olla Kristuksen opetuslapsi. Vapahtaja sanoo, että maailmassa tulee olemaan vihamielisiä voimia, jotka suuntautuvat opetuslapsia vastaan. Ne ovat ihmiset.
Mutta — niitä ei tule peljätä, koska he pystyvät korkeintaan vain tappamaan ruumiin. On yksi, jota tulee peljätä vielä enemmän: häntä, jolla on valta, jonkun tapettuaan, syöstä hänet helvettiin, t.s. Jumalaa.
Tämä pelko oli apostoleilla ja on ollut kaikilla Jumalan valituilla. En uskalla mennä sanomaan, missä määrin he ovat peljänneet nimenomaan iankaikkista kadotusta — minkälainen käsitys heillä siitä on ollut. Mutta joka tapauksessa he ovat peljänneet Jumalan vanhurskautta ja tämä pelko on antanut heille sen merkillisen vakavuuden, jota maailma on aina ihmetellyt.
He ovat joutuneet esivallan ja valtamiesten eteen vastaamaan.
Lukemattomia kertoja. Mutta aina he ovat löytäneet oikeat sanat,
niinkuin Pietari ja Johannes korkean raadin edessä, Paavali kuningas
Agripan edessä ja Luther Wormsin valtiopäivillä.
Pitääkö Vapahtajan sana vieläkin paikkansa? Eikö maailma ole sentään jonkun verran muuttunut? Eihän nykyajan kristityitä julkisesti vainota.
Ei — se on kyllä totta. Mutta vaaroja tuottaa opetuslapsena oleminen vieläkin.
Suurin vaara on siinä, että nykyjään näyttää niin helpolta kristittynä oleminen. Opetuslapset joutuvat monessa asiassa mukautumaan. Ja tämä mukautuminen voi helposti johtaa kieltämiseen. Siinä on vaara, joka jokaisen Kristuksen seuraajan on otettava huomioon.
II.
Mutta — jos opetuslapsena oleminen tuottaa vaaroja, tuottaa se myös onnea ja iloa. Vapahtaja vakuuttaa, että taivaallinen Isä pitää heistä huolen kuten varpusista. »Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unohtanut.»