Konsistoriumi nousi, ja Janne Flykt hoippui eteiseen.
Asessori Tallborg riensi hänen jälkeensä ja puristi osaaottavaisesti hänen kättään.
— Minä koetin tehdä kaikkeni, mutta turhaan. Hänen äänensä värähteli liikutuksesta.
— Kiitos! vastasi Janne Flykt tuskin kuuluvasti.
— Millä te nyt tulette toimeen? Sillä minä pelkään, että hovissa ovat samaa mieltä.
— Jumala auttaa. Janne Flykt tunsi kyynelten kohoavan silmiinsä. Hän painoi lakin päähänsä ja astui ovelle.
— Hyvästi, herra asessori, ja kiitos siltä, mitä olette minun hyväkseni tehnyt! Hän läähätti kuin hukkuva.
Asessori Tallborgin kasvot kävivät aivan avuttomiksi.
Janne Flykt tunsi kuumat kyyneleet poskillaan. Hän hyökkäsi ulos. Pimeys löi häntä vasten kasvoja ja hän oli langeta liukkaille porraskiville.
Kello tuomiokirkon tornissa löi juuri kahdeksaa. Sen ääni kiiri yli pienen, talvivaippaansa kääriytyneen kaupungin.