* * * * *
Iltapäivällä nousi muutamalta Etelä-Pohjanmaan asemalta junaan kaksi pappia, lihavia, harmaapäisiä miehiä. Jo ulkomuodosta heidät tunsi hengellisen viran haltijoiksi. He istuivat toiselle puolen käytävää, jotenka Janne Flykt saattoi helposti seurata heidän keskusteluaan.
— Jaa. Sinutkin tapaa yht'äkkiä. Miksi et pappilassa käynyt?
— Ei ollut aikaa, veli hyvä. Kävin tervehtimässä muuatta vaimoni sukulaista. Meillä on perintöriita.
— Aa! Kyllä tiedän … Kaapela! … Siinä on isot summat kyseessä.
— Viisikymmentätuhatta markkaa.
Ja sinun vaimosi on perillinen?
— Ainoa … lain mukaan.
Sisarpuoli, joka on hoitanut vanhuksen taloutta, on eri isää.
— Niin … Kaapela oli vanhapoika…