Papit panivat tupakaksi. Junan jyrinän vuoksi ei Janne Flykt erottanut heidän keskusteluaan, joka kaikesta päättäen yhä koski perintöasiaa.
Junan jyrinä heikkeni hiukan, ja Janne Flykt saattoi jälleen seurata keskustelua.
— Kuka sinulla on apulaisena?
— Pastori… Janne Flykt ei erottanut nimeä.
— Minkälainen on miehekseen?
— Mikäpäs siinä… Vähän uudenaikainen. Pakkoa moitiskelemaan kirkkoa ahdasmielisyydestä.
— Uusi Janne Flykt!
— Melkein. Puuttuu vain viulunsoitto, niin olisi valmis pelimanni nuorisoseuran tanssi-iltamiin.
Toveri nauroi, tuollaista vanhan miehen hyväntahtoista, velttoa naurua.
— Se on kummaa, kun ne nuoret papit ovat semmoisia. Ei minun nuoruuteni aikana saanut arvostella edes piispaa taikka tuomiokapitulia. Korvilleen siitä sai!