— Joo. Se oli eri aikaa. Laittomuus … anomia … katsohan, veli, siitähän Raamattukin puhuu.
Juna huristi rautasillan yli, jonka aikana virkaveljet vaikenivat.
Toinen nousi ja otti kapsäkkinsä.
— Jaa … sinä jäät tähän?
— Joo. Pitää käydä vanhaa Strömiä tervehtimässä…
— Vieläkö Ström tarjoaa totia vierailleen?
— Vielä toki! Siinä pappilassa seurataan vielä vanhoja hyviä traditsiooneja.
— Heh, heh! Sano terveisiä!
— Kiitos, kiitos!
Toverukset erosivat, ja perinnönsaaja jäi yksin.
Janne Flykt vaipui mietteisiinsä. Hän oli tunnettu kautta maan. Vieläkin, kahden vuoden kuluttua, puhuttiin hänestä kuin pahantekijästä. Siitä syystä vain, että hän oli pysynyt vakaumukselleen uskollisena.