Rouva Segerillä oli toinen kuppi tarjottimella.
— Herra Flykt on hyvä! — Niin, pastori raukka! Maailma on niin täynnä väärinkäsityksiä… Millä hän nyt tulee toimeen?
Janne Flykt olisi toivonut, että tyttö olisi luovuttanut hänelle viulun, jotta hän olisi päässyt menemään.
— Niin … en tiedä oikein… Minä luulen, että hän … soittelee viulua…
Rouva Segeriltä jäi kahvinjuonti kesken. Tytär näppäili viulua hiljaa, ja sisaret olivat kerääntyneet hänen ympärilleen.
— Soittelee viulua —? No mutta … hyvä Jumala … suokaa anteeksi, herra Flykt … minusta tuntuu…
Rouva Seger oli aivan hätääntynyt. Hän katseli Janne Flyktiä silmät mielenliikutuksesta kosteina.
—… minusta tuntuu, että … te olette pastori Flykt? Suuret hikikarpalot kihoilivat Janne Flyktin otsalla.
— Ky-kyllä…
— Hyvä Jumala! Ann-Sofi, pane viulu pois! … Hyvä Jumala! Älkää nyt pitäkö pahana, pastori! Se tuli vain yht'äkkiä mieleeni.