— Minä olen monta kertaa sanonut Liinulle, että tuota Plyktiä voisi luulla herrasmieheksi, jos sillä vain olisi paremmat vaatteet, saarnasi Leskisen matami. — Kukaties teillä on ollutkin jokin virka?
— On sillä, mutta on juonut virkansa.
— Ole sinä vaiti! En minä nyt puhu sinulle! Tinaahan sinä vain päniköitäsi!
— Sitähän minä juuri teen, niin että kynnet ovat karrella.
Leskisen matami kääntyi Janne Flyktin puoleen ja jatkoi:
— Vaikka on meillä ollut sisällä — hän käytti aina sanaa "sisällä" puhuessaan matkustavaisistaan — sellaisiakin, jotka ennen ovat eläneet herraspäiviä, mutta ovat kulkeneet paljaissa kalosseissa. Niinkuin se Röömannikin, joka oli ennen ollut koulumaisterina ja kauppaili nappeja. Oli silläkin ollut kirjavat päivät!
— Mitenkä siitä nappikauppias tuli?
— No joi ja erotettiin…
— No sitähän minäkin tarkoitin. — Ole vaiti! Plyktistä näkee jo päältäpäinkin, ettei hän ole lasia kallistellut.
Vai ei ole! Äsken juuri tuli "Tiikeristä". — Valehtelet, pakana! "Tiikerissä" eivät istu muut kuin sinä ja Verri. Ja minä sanon, että jos te istutte siellä liian usein, niin saatte hakea huonomman kortteerin.