Se oli Leskisen matamin tavallinen loppuponsi. Hän otti tarjottimen ja purjehti pois, suu uhkaavissa rypyissä.
— Älä sinä kujeile matamin kanssa, varoitti Janne Flykt.
— Ei haittaa! Viimeksi hän minut pois ajaa. Se on rahantunteva muori.
Eteisestä kuului laulun hyräilyä. Ovi aukeni, ja ruskeapintainen posetiivinsoittaja kompuroi huoneeseen. Hän oli hienossa hiprakassa ja hyräili "Santa Luciaa".
— Aften! tervehti hän ja asetti soittokoneensa nurkkaan. — Flykt hemma redan?
— Niin on.
— Venite all'agile Barchetta mia Santa Lucia…
[Tulkaa joutuisaan venheeseeni.]
hyräili Ferri ja istahti penkille, pyyhkien hikeä kuparinväriseltä otsaltaan.
— Kuhlberg … han fliti'… [hän on ahkera.] Ferri nauroi niin, että valkoiset hampaat loistivat. — Inte sitta "Tiger" [ei istu "Tiger">[, hahhah!