Kuhlberg jätti hänet rauhaan ja rupesi kujeilemaan marakatin kanssa.
— Vitelio, päivää! … Anna tassu! Ka … sano setälle päivää!
Mutta apina ei välittänyt "sedästä", vaan käänsi vähemmän kohteliaan ruumiinosansa Kuhlbergille ja irvisti.
— Fidelio, fy! Porra kavahti apinan kimppuun ja tukisti sitä korvan takaa.
Niin naurettava kuin sen temppu olikin, ei Porra sitä suvainnut, sillä Fidelio saattoi sen tehdä kaupungillakin, herrasväkien hienoissa pihoissa. Niinkuin oli kerran tapahtunutkin: posetiivin päällä seisten se oli tehnyt tuon saman tempun muutamalle vanhalle neidille, joka pihaltaan oli karkoittanut hänen isäntänsä.
Kuhlberg nauraa röhötti Porran kertomukselle.
— Se oli oikein sille vanhalle mankolle! Mitäs ajoi sinut pois … kunniallisen miehen.
— Ei passa'! Fidelio olla kohtelias … kaikille. Porra suhtautui marakattinsa kasvatukseen sangen vakavasti.
Tuli maatapanon aika. Italialaiset tekivät vuoteensa lattialle, hakien päänsä alle minkä mitäkin. Fideliolta riisuttiin sen punainen virkapuku ja tyytyväisenä pujahti se isäntänsä poveen.
* * * * *