— Pappiko se tästä miehestä tulee? Posteljooni taputti Penttiä päälaelle.
— Niin … saarnaa sinä vain, että pääset isän virkaan, jonka ihmiset häneltä vääryydellä riistivät.
Posteljooni Kemppainen oli ollut Janne Flyktin kannattajia. Hän oli entinen pataljoonan torvensoittaja ja nykyään palokunnantalon vahtimestarina. Palokunnan vuosijuhlissa hän oli usein joutunut tekemisiin pastori Flyktin kanssa, jolle hän musiikkimiehenä antoi suuren arvon.
Johanna ojensi takaisin kuittauskirjan.
— Ei taida Pentti rukasta koskaan pappia tulla. Milläpä isä nyt häntä kouluttaa.
Mutta siitä ei Pentti pitänyt. Äiti puhui hänen mielestään ihan typeriä. Hän silitteli yhä lipereitä rinnallaan Ja lausui hyvin totisena:
— Pappi minusta tulee. On paljon hauskempi saarnata kuin olla
Paksuna-Iisakkana.
Posteljooni nauroi sydämellisesti.
— Onpa tietenkin! Ei se Paksu-Iisakka mitään papin rinnalla! Hahhah!
Se on sukkela poika.
Posteljooni Kemppainen lähti.