— Hyvästi nyt, rouva! Hyvästi, pikku pastori!
Hän tarjosi kättä pojalle, mutta tämä työnsi sen luotaan.
— Ei sitä saa saarnatuoliin tulla hyvästiä sanomaan.
— Eipä vainkaan, hahhah! Poika on oikeassa.
Jäätyään yksin avasi Johanna kirjeen. Hänen hämmästyksensä oli suuri, kun se sisälsi rahaa: kokonaista satakahdeksankymmentäviisi markkaa!
Hyvä Jumala! Sellainen apu ja niin soveliaaseen aikaan. Juuri kun hänellä oli vuokran maksu ja puiden osto. Jumala siunatkoon Jannea ja antakoon hänelle menestystä eteenkinpäin!
Hän oli niin iloinen, että teki mieli tanssia. Kyyneleet silmissä syöksähti hän Pentin luo ja sulki pojan syliinsä.
— Voi, pikku Pentti! Nyt meillä on hauskaa.
Hän painoi poikaa rajusti rintaansa vasten, mutta tämä oli jälleen kirkonmenoissaan kiinni eikä pitänyt yhtään odottamattomasta keskeytyksestä.
— Äiti on tuhma! kivahti hän ja polkaisi pientä jalkaansa. — Koko seurakunta nauraa!