Tuomiokirkko! Se kutsui 'häntä taas voimakkaasti. Eikö herra Svahnista ollut huokunutkin sellainen kapakkamusiikin tuoksu? Mitäpä hän sellaisella. Vaikka olihan paikka hyvä … sekin.
Hän otti viulunsa ja astui mietteissään kadulle.
V
Janne Flykt oli hakenut lukkari-urkurin virkaa Kandelinin jälkeen ja saanut toisen ehdokassijan.
Pieni piispankaupunki oli ollut hämmästynyt: pappi lukkariksi! No miksi ei, varsinkin kun otti huomioon, että pappi jne.
Janne Flyktin nimi kierteli jälleen kaikkien huulilla. Vaikkei kukaan ollut juurin välittänyt mitään hänestä silloin, kun hän kulki kiertelevänä soittajana ympäri maata, puhuivat nyt kaikki hänen suuresta köyhyydestään. "Hyvä Jumala! Ajatelkaa, rouvalla ei ole hametta, mitä päällensä panna ja pastori itse (kaikki kutsuivat häntä taas 'pastoriksi') kulkee kuin halonhakkaaja!" puuttui vain kirves ja saha. Entä poika, pikku Pentti! Niin ryysyinen ja likainen, että… Niin, niin köyhyys teki ihmisen huolimattomaksi. Kuka olisi uskonut, että Roslundin Johanna, hienon, rikkaan Roslundin ainoa tytär…
Itse asiassa kulki Johanna siististi, vaikka yksinkertaisesti puettuna, ja pikku Pentillä oli polvihousut ja kudottu merimiespaita.
Mutta se ei iestänyt kaupungin eteläpään eli Niittytullin asukkaita puhumasta edellämainittuun tapaan.
Ja niinkuin ennen ristiretkien aikana huuto: "Jumala sen tahtoo!" kajahti nyt Niittytullista Tervatulliin saakka halki pienen piispankaupungin: "Janne Flykt lukkariksi!"
Alku näytti siis lupaavalta.