— On se nyt vähän … hm … vähän liian julkista. Luulen, että
Dalin pysyisi mieluummin syrjässä.
— Valmistautukoon sitten kuulemaan Janne Flyktin veisuuta!
Pastori Skarp mietti. Hänestä oli asia sangen pulmallinen. Hän siveli harvaa partaansa ja pudisteli päätään.
— Siitä ei tule mitään … ei kerrassaan mitään. Hän lähti kirkkoon, ja postimestarikin, jonka pöydän ympäriltä liike oli loppunut, seurasi häntä.
Siellä seisoi kapellimestari Borell neiti Såltinin kanssa aivan vaalipöydän ääressä. Heidän ympärillään lainehti tiheä väkijoukko, joka kuiski ja supatteli hiljaa. Leipuri Luukela seisoi etupenkin korvassa keskustellen Blomin lesken kanssa.
Mitä? Olivatko hekin pastori Flyktin kannattajia?
Tuomiorovasti huuteli nimiä:
— Numero viisitoista, Pekka Korhonen. Eikö ole? Numero viisitoista
Korhonen. Poissa. Vuokralainen Antti Liimatta … Poissa. Ajuri Kalle
Kåhlman… Ei ole?
— Täällä! huusi pieni, tukeva mies kurottaen päätään keskikäytävältä.
— Ketä Kåhlman äänestää?