Hän ei jatkanut, huomatessaan varjon Janne Flyktin Rasvoilla.
— Niin … suo anteeksi … minä en tyrkytä, mutta jos … olisit halunnut ottaa, niin…
— Piispa suo anteeksi, jos lausun ajatukseni julki. Tunnustan, että olen mielipahakseni pakotettu ottamaan vastaan ystävällisen tarjouksen. Tämähän on kyllä jo niin vaivainen. Janne Flykt katseli takkiaan.
— Jaa, jaa. Sinä olet aina laisesi … vähän ylpeä … vähän ylpeä … mutta eihän se paha ole.
Piispa nouti takin. Se oli hienoa verkaa ja sopi Janne Flyktille kuin tehty.
— Annetaan vanhan takin olla päällä. Pannaan tämä kääryyn.
Janne Flykt oli liikutettu piispan hienotunteisuudesta. Tämä tahtoi säästää hänet piispattaren ihastuneilta huudahduksilta.
Hän kiitti ja jätti hyvästit. Hänestä tuntui, että hänen piti nyt lähteä. Muutoin saisi hän lopun iltaa haastella "Frau Mitleidenin" kanssa.
Piispa rouvineen saatteli häntä portille.
— Missä sinä olet sisällä? kysyi piispa.