— Huono kolehti, lausui Janne Flykt yksikantaan.
— Minä olen huono pussisaarnanpitäjä. Kallio nauroi jälleen huoletonta, poikamaista nauruaan.
— Mutta silloin sitä tuli välistä kolehtia, kun tämä meidän pastori saarnasi, virkkoi Matti-vahtimestari. — Oli kymmenmarkkasiakin.
Janne Flyktin sormet vapisivat. Häntä kiusasi tuo kehuskeleva huomautus, vaikka se lausuttiinkin vilpittömästi.
— Jaa, jaa, sen minä uskon. Kallio käänteli hienoja viiksenalkujaan.
Janne Flykt silmäsi häntä äkäisesti. Millä oikeudella apulainen puhui noin huolettomasti? Hän ei ollut ilkeä sen hän kyllä tiesi, mutta sittenkin häntä loukkasi tuo ylimielisyyteen vivahtava äänensävy.
— Mitä? Joko siellä on "Herran rauha" menossa? Ai, ai, tässä täytyy joutua!
Pastori Kallio korjasi kappansa nauhoja ja riensi kirkkoon.
— Omituinen olio, virkahti vahtimestari palatessaan ovea aukaisemasta.
— Hänen on helppo olla pappina…