— Mutta sisältö, veli, sisältö. Mitä siitä arvelet? Tuomiorovasti tarkasteli uudelleen lehteä ja lausuili puoliääneen runon säkeitä.
— Jaa … hm! Onhan siinä omituisuutta kyllä…
— Se on pakanallista alusta loppuun! keskeytti Höök ja katsoi tuimasti tuomiorovastiin. — Siinähän ylistetään paavinkirkkoa ja toivotaan sen ajan palaavan… Ilmeinen hyökkäys luterilaista kirkkoa vastaan.
— Se nyt on, miten sen ottaa.
— Ottaa? Herra Jumala! Johan tämä on selvääkin selvempi! Hän tempaisi lehden tuomiorovastilta.
— "… kylmä, riemuton sen olo on. Ja alttarin se koristettavaksi tahtois kukkasin…" Paljasta paavia alusta loppuun! Ei, — hän laski lehden pöydälle — minä olen sitä mieltä, että semmoisia miehiä me emme voi pitää kirkon palveluksessa.
— Tarkoitatko…? Tuomiorovasti katsahti Höökiä epäröiden.
— Joo, sitä mitä tarkoitan. Pois semmoiset miehet kirkon palveluksesta! Mitä me niillä teemme, kun on kerran parempia tarjolla. Niinkuin esimerkiksi Kamula.
— Kamula? Kirkon ystävänkö sinä hänen luulet olevan?
— En minä tiedä häntä sen vihamieheksikään.