Höök sanoi sen viattomasti kuin lapsi.
— Jaa … hm! Täytyy miettiä asiaa … ja tutkistella…
— Mieti vain, mutta minä en mielipidettäni muuta.
Ja luulen, että tästä tulee yksi ja toinen puhumaan. Paavin kannattaja luterilaisen kirkon palveluksessa! Herra Höök otti sanomalehden ja lähti.
* * * * *
Kirkonisännöitsijä oli ollut oikeassa. Janne Flyktin runo pani uskovaisten vaimojen joukon parveilemaan kuin mehiläispesän. Niitä laukkasi pappilassa tusinoittain.
Ensin tuli Moilasen Matleena. Ja hänelläkös oli puhumista.
— On se nyt vallan kauhe-aa, että semmoiset miehet saavat kirkossa toimia! Kaikki paavin sinhvoonit ja muut sympoolit! Ja … ja piiritanssit ja polkat ja kaiken maailman valssit ja roskat! Kyllä tuomiorovastin pitää tarttua asiaan. Muuten tässä rupeavat sielut menemään helvettiin niin että roiskaa, tällaisessa hoijakassa, kun nyt ei enää eroa oikealla eikä väärällä! … Maailman loppu tästä tulee.
Ja Moilasen Matleena oli itkenyt haikeasti.
Se jo rupesi hermostuttamaan. Sellainen risti siitä Janne Flyktistä! Ensin se pappisskandaali ja nyt vielä tämä. Tuomiorovasti oli pahemmassa kuin pulassa.