— Mitä, mitä?
Vahtimestari katseli säikähtyneenä vuoroin penkinkorvassa istuvaa miestä, vuoroin kalpeaa kirkonlämmittäjää.
— Kuollut, tuli Kamulan huulilta kuin raskaan painon aika.
Vahtimestarin kasvot vääntyivät. Näytti kuin olisi hän äkkiä saanut edeltäpäin arvaamattoman iskun rintaansa. Hän horjui.
— Herra Jumala!
Hän lähti kiireesti astumaan kirkon pääovea kohti.
— Hei, hei! huusi hän etempänä kadulla ajavalle ajurille.
Tämä kääntyi ympäri ja katseli tyhmännäköisenä kirkon portailla viittoilevaa miestä.
— Aja tänne!
Ajuri tuli, ja kolmissa miehin he nostivat kuolleen rattaille.