Roslund kopisti piippuaan ja katseli kulmat rypyssä tulevaa vävyänsä. Isoäiti silmäili säikähtyneenä ympärilleen. Hän tunsi Jannen, kun tämä tuli tuolle päälle.
— Tarkoitatko, että juoppous on vakaumusta?
— No, en juuri sitä, mutta ajattelin vain syitä tuollaiseen kirkosta vieraantumiseen, niin hyvin Borellissa kuin mamselli Såltinissakin.
— Minkä luulet sitten olevan syynä? Eiköhän ensinmainitulla ainakin himo, himo väkeviin?
— Tavallaan, mutta syyt ovat kai sentään syvemmällä.
Johanna oli siirtynyt sohvaan istumaan. Hän halusi sivustapäin tarkata Jannea. Tämän päänasento oli aina niin varma, kun hän väitteli jonkun kanssa.
— Syvemmällä? Niin on … sydämessä, joka on himon vallassa.
Janne heilautti päätään ja heitti kädellä tukkaansa taaksepäin.
— Syyt ovat syvemmällä … kirkossa, kirkossa itsessään!
Isoäiti sai yskänkohtauksen, ja rouva Roslundilta unohtui kahvin tarjoaminen.