— No niin, kyllähän te aina … kaksi yhtä vastaan. Kauppias nauroi ja rupesi täyttämään piippuaan.
— Ei, minä soitan viulua ja selloa, sanoi Janne Flykt ottaen kuppinsa. — Niiden äänessä on jumalallinen maku … aivan kuin näissä tädin piparkakuissa.
— Kyllä kuulee, mitä mieltä olet. Sellaista siellä yliopistossa oppii! Minä vain pahoin pelkään, ettet pääse yksille pastori Skarpin kanssa.
— No ainakin mitä piparkakkuihin tulee! Sillä erotuksella vain, että vanha Skarp soimaa niitä, mutta syö kuitenkin. Minä taas syön ja kiitän.
Samassa ilmestyi palvelustyttö ruokasalin ovelle.
— Täällä olisi eräs mies, jolla olisi asiaa… pastorille.
Janne Flykt nousi ja meni keittiöön. Hetken kuluttua hän palasi kasvot loistaen.
— Ensimmäinen toimitus, isoäiti, ja arvaapas missä?
— Eihän vain Lassilassa?
— Mistä isoäiti arvasi? Aivan juuri! Lassilan Gideonilla on poika, ja minun pitää mennä sinne iltapäivällä ristiäisiin.