— Minulle sanoi henki.
Janne meni istumaan sohvaan Johannan viereen.
— Sinä saat antaa minulle uuden kauluksen, sanoi hän nipistäen Johannaa käsivarresta. Isoäiti katseli nuoria ja nyökäytteli onnellisena päätään.
— Aamulla kun lakaisin portaita ennen kirkkoon menoa, poikkesi Lassilan vanha emäntä pihaan ja kysyi Jannea. Olisi ristiäiset. He tarvitsisivat pappia. Hän oli menossa poikansa luo. "Mutta Jannehan ei ole vielä pappi!" nauroin minä. "Vasta tänään vihitään." "Niinpä niin … ristiäiset ovatkin iltapäivällä." En saattanut pyytää häntä sisäänkään, sillä "pappi" oli vielä sängyssä.
— Ja sitä ei isoäiti sanonut minulle aamulla.
— En. Lassilan emäntä lupasi panna Gideonin hakemaan.
— Kuka tämä Gideon on? kysyi kauppias.
— No etkö sinä Gideonia muista? Lassilan Kaaperi-vainajan poika.
Rouva Roslund oli ottanut käsityönsä. Hän ei yleensä saattanut istua yhdessä kohden ilman sitä.
— Niin, se, joka on "Ilossa" koneenkäyttäjänä. Kylläpä muistankin.