— Me olemme vanhoja kasvinkumppaneja. Yhdessä on juostu Laidalla poikasena.
— Ja oltu seinärahalla tuomiokirkon luona.
— Niin on oltu. Oli sekin aikaa…
Siirryttiin saliin istumaan. Kauppiaan piti mennä makasiiniin katsomaan, että vastasaapuneet nisujauhosäkit pantiin oikeaan paikkaan.
— Soita nyt, Johanna, vähän, pyysi Janne Flykt.
Johanna meni flyygelin luo ja avasi kannen.
— Mitä minä soittaisin? Ei sinullakaan ollut viulu täällä. Olisi soitettu Ole Bullia.
— Soita nyt jotakin yksin.
Johanna selaili nuotteja, mutta ei löytänyt sopivaa. Lopuksi hän istui flyygelin ääreen ja rupesi soittamaan ulkoa.
"Terve, oi joulu, iltamme armain!
Terve, te kynttilät loistelevat…"