— Oh, minä vain muuten kuuntelin ummessa silmin.
— Aivanhan te elätte jo joulussa, lapset, lausui kauppiaan rouva. — Mitäs te sitten jouluna laulatte, kun nyt jo menette kaikki joululaulut läpi.
— Me laulamme kuningas Herodeksen tekemän joululaulun.
Janne hyräili ensimmäistä värssyä.
— Voi, minä muistan niin hyvin sen illan! Sinä olit pieni pojannaskali, isoäiden huopatossut jalassa.
— Minun huopatossuni!
Isoäiti teki kauhistuneen liikkeen.
— Niin; niin. Etkö muista, isoäiti? Sinä sait olla lipposissa koko jouluaattoillan, kun kuningas Herodes tarvitsi huopatossut kaupungille.
Janne Flykt nauroi ja matki pientä poikaa, joka laahustaa suurissa kengissä.
— Se minua on monesti jälkeenpäin huvittanut sinun laulussasi, se paikka, jossa enkeliltä kysyttiin: "No miltäs näytti Betlehemin muur'?"