— Olihan se. Janne Flykt kävi vakavaksi ja tuijotti eteensä lattiaan.
— Kyllä minä ajattelin, että on sillä pojalla siellä nyt vähän tarkimmat paikat edessä kuin silloin, kun kanteli minulle puita kirkkoon ja autteli lämmityksessä.
— Olihan se vähän vakavampaa. Minäkin ajattelin tulevaa lämmitystyötäni, sitä, miten voisin toimia teidän kanssanne rinnan niinkuin ennenkin.
Meri-Kustu katseli häntä sen näköisenä, kuin ei olisi oikein ymmärtänyt toisen tarkoitusta.
— Mitä sinä oikein … meinaat?
— No sitä, että lämmittäisimme nytkin yhdessä kirkkoa … te puilla ja minä sanalla.
— Niin.
Meri-Kustun jäykät kasvot ilmaisivat täyttä ymmärtämystä.
— Lämmitystä se kaipaisikin. Kovin se meneekin yhteen ja samaan malliin, varsinkin Skarpilla.
Lassilan vanha emäntä toi kahvia.