Valoisa hymy leikki jälleen nuoren papin kasvoilla, ja hänen pojansilmänsä nauroivat.
— Voi, voi, sitä pastoria!
Lassilan vanha emäntä löi kämmenellä polveensa ja nauroi niin, että lihava ruumis hytki.
— No, hyvästi nyt!
Janne Flykt kätteli ristiäisvieraat ja painui ovelle. Siellä kääntyi hän vielä kerran ympäri ja virkkoi Meri-Kustulle:
— Ensi pyhänä me siis aloitamme … kirkkoa lämmittämään.
— Aloitetaan vain, mutta saadaanpa nähdä, kummastako lämpimästä
Skarpin pastori paremmin pitää.
Meri-Kustu nauraa röhähti lyhyeen tapaansa, ja hänen vanhat silmänsä muhoilivat ystävällisinä.
No, se saadaan sitten nähdä. Hyvästi nyt!
Janne Flykt lähti. Lassilan Gideon saatteli häntä eteiseen.