— Minä en hyväksy pastori Skarpin menettelyä. Janne Flyktin ääni oli vakava.
— Niin … vanha Skarp on … korppi! Minä en pidä korpin laulusta.
Minä olen musiikkimies … herr pastor…
Janne Flykt nyökkäsi vakavana, vaikka häntä vähän huvittikin Borellin sattuva vertaus.
— Minä pidän … laululinnuista, mutta en korpeista … enkä variksista… Fy fan! [Hyi piru!] Minä olen musiikkimies, herr pastor.
— Minä olen hyvin pahoillani, herra Borell.
— Ja' tackar! [Minä kiitän!] Mutta vanha Skarp tuotti minulle kahdeksan markan vahingon. Minä join ko-konjakkia, vaikka rouva Sandra … rouva Lind olikin laittanut todin valmiiksi.
— Se oli ikävää, kovin ikävää.
— Se oli ikävää! Minä olen ollut kaksi kuukautta maistamatta.
Uskooko herr pastor sen?
— Minä tiedän sen. Olen ilokseni kuullut. Borellin veltot kasvot osoittivat jonkinlaista liikutusta.
— Herr pastor on ollut iloinen! Ja' tackar … Herr pastor on kovin ystävällinen… Ja' tackar!