— Me rupeamme soittamaan yhdessä. Suostuuko herr pastor?
— Miksi en. Ruvetaan vain.
— Ja' tackar! Herr pastor laulaa kovin ihanasti. Janne Flykt hymyili ja ojensi kätensä.
— Täytyy mennä. On ristiäiset… Hyvästi! Me voimme sopia vastedes, milloin alamme.
— Ja' tackar. Herr pastor on kovin ystävällinen. Herr pastor ei ole
Skarp … korppi.
Borell ojensi lihavan kätensä ja jätti hyvästit.
— Minä ka-kannatan mu-musiikkia. Minä olen mu-musiikkimies…
Hän lähti, hoippuen katua eteenpäin ja pysähtyi ensimmäiseen kadunkulmaan huutamaan ajuria.
Janne Flykt jatkoi matkaansa. Hänen mieltänsä kirveli. Hän ei voinut antaa anteeksi Skarpille. Tuo mies olisi nyt selvä ja istuisi kotonaan, jos ei pastori Skarp olisi pauhannut "juomareista ja rentuista". Että pitikin papin olla niin taitamaton!…
Hän jatkoi matkaansa pudistellen ajatuksissaan päätään.