VI
Seuraavana päivänä seisoi Janne Flykt kapellimestari Borellin oven takana, viululaatikko kainalossa. Hän oli tullut sinne Johannan kanssa, ja portilla he olivat eronneet. Borell asui rannalla, muutamassa matalassa puurakennuksessa, joka oli laudoitettu pystylaudoituksella ja näytti nähneen monen miespolven ajat.
Janne Flykt tarkasteli ovea hämärässä eteisessä. Aivan oikein. Siinä oli tuhraantunut nimilippu: "Henrik Borell, kapellimestari."
Hän painoi ovikelloa, ja kalpea, pitkä naishenkilö tuli avaamaan.
— Hyvää päivää! Onko kapellimestari tavattavissa?
— Kyllä … olkaa hyvä … taikka minä katson… Kalpea nainen hävisi huoneeseen vasemmalle ja ilmestyi hetken päästä takaisin.
— Pastori on hyvä ja astuu tänne odottamaan. Veljeni tulee heti.
Janne Flykt esitti itsensä.
— Kyllä tunnen. Olen nähnyt pastorin monta kertaa. Täällähän tuntevat kaikki toisensa.
Kalpean neidin kasvoja kirkasti heikko hymy. Hän ohjasi Janne Flyktin sisään.